Jahas jahas, nyt siis pitäisi jotenkin kattavasti kertoa siitä, että kuka minä olen.
Nimi on Laura, toinen nimi Eveliina, sukunimeä en taida paljastaa. Koulussa mulla on kaima, joka on saman ikäinen kuin minä, jolla on sama etu-, että sukunimi, sekä melkeen sama toinen nimi. Siksi toi Eveliina on välillä todella tähdellinen tieto. Kaveriporukassa mua kutsutaan usein ihan vaan Lauraksi, mutta kovassa käytössä ovat myös: Karjis, Lateksi ja Late.
Ikää mittarissa on 17, 88 vuotta eli olen jo muka melkein aikuinen. En tunne itteeni niin vanhaksi, en ainakaan aikuiseksi, mutta varmaan harva 18 v tuntee oloaan mitenkään järin kypsäksi. Tai sitten olen vain ikuinen lapsi.
Asun täällä Kajaanissa, missä olen koko pienen ikäni asunut. Kajaanin sisällä ollaan muutettu viitisen kertaa. Tällä hetkellä asustellaan perheen kanssa omakotitalossa, joka me ostettiin mun mummolta muutama vuosi sitten. Oon viihtynyt täälläpäin kaupunkia ihan hyvin, vaikka välillä toi 3 km matka kaupunkiin rassaa. Oon kuitenkin alkanut tottua siihen, eikä se loppuusa niin pitkä matka ole. Täällä saman katon alla mun lisäks lymyilee äiti, isä, kaks vuotta nuorempi sisko, sekä Konsta koira ja Hilma hamsteri.
Koulusta mulla on tällä hetkellä loma, mutta yleensä päivät kuluu tuolla Kajaanin Lukiolla. Oon kakkosella kuvislinjalla. Kun sain ekan kerran kuulla kuvislinjasta aattelin heti, että se vois olla mun paikka, ja onhan se ollutkin. Kuttilaisuudessa on monia hyviä puolia, sillä kuttilaisena saan jättää joitain pakollisia kursseja pois, joita tavikset joutuu käymään. Kuttilaisena myös tutustuu omiin luokkalaisiin paremmin ja vois sanoa, että ryhmähenki meidän luokalla on parempi kuin normi luokilla. Tietysti on huippua myös kun pääsee taiteilemaan, eikä noi pitkät koulupäivät tunnu läheskään niin raskailta ton kuviksen ansiosta. Harmi vaan, että loppuvuosi mulla on kokonaan kuvisvapaata ja abi vuonna hyvällä tuurilla käyn yhden kurssin.
Lukioelämästä tykkään sinänsä, vaikka ei lukio olekkaan ihan semmoinen paikka kun kuvittelin. Jotenkin lukio on sellainen peruskoulu vol 2, paljon enemmän vaan stressiä ja vastuuta. Koulunkäynti välillä on ihan tappo tylsää ja läksyissä menee ihan liian kauan aikaa (pitkä matikka ♥), mutta lukion ilmapiiri on jotenkin kuitenkin mun mielestä tosi kiva. Siellä on kivoja ihmisiä ja kaikkia kivoja ylimääräisiä juttuja just esim.wanhat ja penkkarit. Vaikka välillä tulee se olo, että tää on iha pirun raskasta, että onko tässä mitään järkee. En silti kadu sitä, että lukion valitsin, koska loppujen lopuksi uskon, että kyllä lukio antaa mulle hyvät eväät tulevaisuutta varten. Ja toi lause oli kyllä niin klisee, että voi että :D.
Millainen minä sitten olen. Positiivinen ihminen, joka hymyilee ja nauraa vähän kaikelle. Rakastan nauramista ja tykkään naurattaa kans muita. Oon räiskyvä ja tempperamenttinen ja mun kanssa on helppo tapella. Sosiaalinen ja puhelias neitonen taidan olla ja veikkaan, että muhun on suht helppo tutustua. Oon se joka pohdiskelee ja miettii, eikä osaa tehä päätöksiä. Analysoin kans kaikkea, välillä vähän liikaakin. Perfektionisti johtaja luonne olen kuullut olevani. Pomottelen muita ja vaadin täydellisyyttä itseltäni vähän asiassa kun asiassa. Oon herkkis, joka vollottaa nykyään liiankin helposti. Tykkään vähän kaikesta (kattokaa
tää) ja en oikeestaan vihaa mitään. Jotkut ihmiset on kyllä semmosia, että niiden pelkkä näkeminen saa kiehumaan, mutta silti tuskin ketään ihan vihaanvihaan. Oon semmonen aika perus lukiolaistyttö, mutten kuitenkaan mikään seinäruusu. Toivon, että mua pidetään ihan järkevänä ihmisenä, eikä aatella, että toi nyt on taas toi. En oikeestaan osaa muuta sanoo, tämmönen mä nyt vaan oon.
laura
